Voisivatko Suomen tiet olla paremmassa kunnossa?
Portfoliossamme on useita tienpäällysteen valmistuksessa käytettäviä tuotteita, joista suurin osa on nk. peruskemikaaleja. Joukosta löytyy myös muutama poikkeus - Toptex B ja Algoltex C (1497C), joiden avulla päällysteen ominaisuuksia ja kestävyyttä voidaan merkittävästi parantaa. Näiden tuotteiden ansiosta olemme perehtyneet kuluneen kevään aikana tarkemmin tienpäällystykseen, sen haasteisiin, mutta myös mahdollisuuksiin. Suomen tiet ovat maallikon mielestä aina huonossa kunnossa, ainakin huonommassa kunnossa kuin naapurimaassamme Ruotsissa.
Mikä sitten on todellisuus ja kuka vastaa teiden kunnosta Suomessa? Pääsimme toukokuun lopulla 2018 haastattelemaan Mitta Oy:n Etelä-Suomen palvelupäällikköä Sami Similää, joka on tienpäällystereseptiikan konkari ja vastaa vuosittain suuresta osasta tienpäällystysresepteistä. Noin 90% resepteistä tehdään Suomeen, mutta tilauksia tulee myös rajojen ulkopuolelta. Reseptien tilaajina toimivat useimmiten asfalttimassan valmistajat, jotka valmistavat tienpäällysteen kuntien, ely-keskusten ja yrityksien toimeksiannosta ja heidän antamiensa reunaehtojen puitteissa.
Similä laatii reseptin aina asiakkaan tarpeen mukaan. Huomioitavia asioita ovat käyttötarkoitus, hinta, kulutuskestävyys ja ilmasto-olosuhteet. Lopputulos on tasapainottelua ominaisuuksien välillä. Oikean reseptin laatiminen edellyttää useita testejä, joilla mitataan mm. kulutuksen-, ilmasto-olosuhteiden- sekä rasituksen kestoa. Merkittävin reseptiin vaikuttava tekijä on yleensä hinta. Korjattavia teitä on paljon ja määrärahoja korjaustarpeisiin nähden on aivan liian vähän. Bitumin hinta on suurin yksittäinen asfaltin hintaan vaikuttava tekijä.
Bitumin lisäksi tienpäällysteessä käytetään kiviainesta ja päällysteen ominaisuuksia parantavia lisäaineita. Suomessa jopa 70% yksittäiseen reseptiin käytettävästä kiviaineksesta voi olla kierrätettyä materiaalia, eli vanhaa asfalttia. Useimmiten kierrätysmateriaalin osuus on noin 20%. Parhaan lopputuloksen varmistamiseksi kierrätetty materiaali pitää ensin analysoida raekoon, hienon materiaalin osuuden ja parhaiten reseptiin sopivan bitumin määrittelemiseksi. Similä itse puoltaa kierrätysmateriaalien käyttöä, sillä niiden käyttö vähentää merkittävästi syntyvän jätteen määrää ja tukee näin kestävää kehitystä.
Lisäaineita, kuten luonnonlateksia tai SBR-polymeerikumia Suomessa käytetään vielä toistaiseksi vähemmän. Varsinaista estettä kumibitumin käytölle ei ole, sillä normit eivät sen käyttöä kiellä. Similä näkisi kumibitumin mahdollisia käyttökohteita useita, aina vähäliikenteisten teiden pitkäaikaiskestävyyden parantamisesta uudisrakennuskohteiden teknis-taloudelliseen optimointiin koko päällysteen elinkaaren ajalle, sillan suojauksissa kumibitumit ovatkin jo käytössä. Saavutettavina etuina hän näkee mahdollisesti ohuempien rakennekerrosten tuomat kustannushyödyt, siltarakenteiden kosteuseristyksen ja teiden paremman sään- ja lämpötilanvaihtelun keston. Nastarenkaiden aiheuttamaan kulumiseen ei kumibitumikaan tuo ratkaisua, mutta pidentäessään myös toissijaisten teiden kestoikää, resurssit riittäisivät paremmin raskaasti liikennöityjen teiden kunnossapitoon.
Vastaus otsikon kysymykseen on siis kyllä - Suomen tiet voisivat olla paremmassa kunnossa. Suurin haaste on teiden kunnossapitoon varatun pääoman rajallisuus sekä varovaisuus uusien ratkaisujen suhteen. Kiinnostusta uusia ratkaisuja kohtaan kyllä on. Tulemme mielellämme kertomaan Toptex B:n ja Algoltex C:n ominaisuuksista ja niiden avulla saavutettavista hyödyistä sekä kuulemaan applikaationne haasteista.
