Neutra - Tallin hajujen aiheuttajat talliympäristössä

Tallilta tuleva pistävä haju ei houkuttele hevostilaan. Haju ei ainoastaan karkota asiakkaita, se voi myös johtaa oikeustoimiin naapureiden toimesta. Onneksi hajua voidaan hallita suunnittelulla ja hyvällä rutiinilla.

Ensimmäinen askel on selvittää mikä toimii hajun aiheuttajana. Kaksi suurinta hajun lähdettä ovat lanta ja virtsa. Hevonen käyttää noin 17 tuntia päivässä syömiseen. Yksi 1000 kiloinen hevonen tuottaa keskimäärin 31 kiloa ulostetta ja 9 litraa virtsaa päivässä. Lisää siihen likaantuneet kuivikkeet ja tuloksena on yli viisikymmentä kiloa jätettä per karsina. Nämä jätteet ovat yksi hajun aiheuttajista.

Lannan hajoamisesta syntyy hajuja, kun lannan seassa ei ole tarpeeksi happea. Oikein kompostoituna hajoava lanta on kuitenkin hajutonta. Hyvä vedenpoisto, imukykyiset kuivikkeet ja päivittäinen puhdistus hidastavat hajua aiheuttavaa prosessia pitämällä hajun aiheuttajat mahdollisimman vähäisinä.

Virtsan pistävä haju johtuu ammoniakista. Jos hevoselle syötetään enemmän proteiinia kuin mitä keho tarvitsee luiden ja lihasten kasvuun, ammoniakin muodossa oleva typpi muuttuu ureaksi. Lisääntynyt urea erittyy virtsaan. Tämän seurauksena hevosilla, joiden ruoka on hyvin proteiinipitoista, on todennäköisesti kosteampi ja haisevampi karsina. Paikan valinta, hygienia, ilmanvaihto ja jätteiden huolto ovat avainasemassa lannan ja virtsan aiheuttamien hajuhaittojen hallinnassa.

Sijainnin valinta

Omistajan on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, miten talli vaikuttaa ympäristöön ja kuinka naapurit suhtautuvat hevostilaan. Laissa säännellään hevoshoidon jätteiden hallintaa. Tarkasta lannan käsittelyyn liittyvät paikalliset määräykset ja noudata näitä määräyksiä tarkasti välttääksesi ongelmat.

Lannan säilytystilat tulisi sijoittaa mahdollisimman kauas naapureiden alueista hajuhaittojen leviämisen estämiseksi. Kosteus nopeuttaa lannan hajoamisprosessia, jonka aikana vapautuu hajuja aiheuttavia kaasuja. Näiden kaasujen hallitsemiseksi tallissa ja sen ympärillä tulee olla toimiva vedenpoisto.

Hygienia

Lannan, virtsan ja likaisten kuivikkeiden puhdistaminen päivittäin auttaa paljon hajujen hallitsemisessa. Työntekijöitä voi opastaa poistamaan märät kuivikkeet vesiastian alta, sekä keräämään syömättä jääneet heinät. Nämä ovat tavallisimmat paikat bakteerien kasvulle.

Mineraaleja, kuten kalkkia tai zeoliittia, voidaan levittää märälle alueelle virtsan poistamisen jälkeen jäljellä olevan kosteuden ja kaasujen imeytymiseksi, jolloin jäljellä oleva ammoniakki neutralisoituu. Kalkkia käytettiin aikaisemmin talleilla hajujen hallintaan ja karsinoiden kuivana pitämiseen. Kalkin haittapuolena on kuitenkin sen muodostama liukas pinta ja pölyisyys. Ilmaan päästessään kalkin pienet hiukkaset saattavat ärsyttää ihmisen ja hevosen hengityselimiä ja silmiä. Mäntyöljy toimii hyvin hajun hallitsemiseen, mutta ei ole tehokas kuivaamiseen. Mäntyöljyn haittapuolena on sen hengityselimiä ärsyttävät ominaisuudet.

Talleilla on myös kokeiltu paakkuuntumatonta kissanhiekkaa. Kissanhiekka toimii tilojen kuivana pitämiseen, mutta siitä ei ole paljon apua hajujen hallitsemisessa. Luomu kissanhiekka sisältää usein maissin ja vehnän sivutuotteita, jotka saattavat houkutella hevosta syömään sitä. Hevoset ovat usein myös herkkiä hajustetulle kissanhiekalle.

Karsinan ollessa kuiva, miellyttävän tuoksuisen sahanpurun lisääminen on hyvä tapa peittää jäljellä olevat hajuhaitat. Muita hyviä kuivikkeita ovat puupelletti, turve ja olkipelletti. Pelletit ovat markkinoiden uusi tuote ja niitä on kehuttu erittäin suuresta imukyvystä ja sopivuudesta hajun hallintaan.

Puhdistuksessa tärkeintä on rutiini. Tilojen siivoaminen kerran päivässä ei välttämättä riitä. Karsinat olisi hyvä puhdistaa ainakin kahdesti päivässä. Tämä estää hajun kertymistä ja  vähentää työmäärää seuraavalta päivältä. Näin hevosella on parempi olla ja ihmisillä helpompi puhdistusurakka. Märät kuivikkeet ja virtsa tulee aina siivota ensimmäiseksi ammoniakkipitoisuuksien hallitsemiseksi. Kerran viikossa tulisi tehdä suursiivous. Karsinat tyhjennetään kokonaan ja hevosten annetaan olla ulkona kunnes tilat ovat päässeet kuivumaan kokonaan. Siirtämällä hevoset ulos siivouksen ajaksi suojaat niitä pölyltä ja ammoniakilta. Siivotessa kannattaa itse käyttää hengitys- ja silmäsuojaimia suojaamaan nousevalta ammoniakkikaasulta.

Lannan poimiminen laitumelta alueilta joissa hevoset kokoontuvat, kuten heinän ympärillä, porteilla tai sisäänkäynneillä, auttaa vähentämään hajujen kulkeutumista tuulien mukana. Lannanlevittäjällä voi levittää lantaa ohueeseen kerrokseen, jolloin se työntyy maaperään tehokkaammin. Hajun minimoimiseksi lanta kannattaa levittää jo aamuyöstä tuulen ollessa vähäistä ja ennen lannan kuumenemista.

Ilmanvaihto

Hevoset tuottavat lämpöä ja kosteutta. Nämä yhdistettynä jätemateriaalien hajoamisesta syntyviin kaasuihin aiheuttavat hajujen voimistumisen. Ilmanvaihdon tulee olla riittävä kosteuden ja kaasujen poistamiseksi sekä lämpötilan säätelemiseksi tallissa. Ovet ja ikkunat tarjoavat luonnollisen tuuletuksen tiloissa, joissa karsinat sijoittuvat seinien läheisyyteen. Tiloissa, joissa karsinat sijoittuvat keskikäytävälle ilmanvaihtoa voidaan parantaa molemmissa päissä olevien ovien avulla. Ikkunat ja tuuletusaukot auttavat myös luonnollisessa ilmankierrossa. Tuulettimia tarvitaan yleensä, etenkin lämpimällä säällä, luonnollisen ilmanvaihdon tehostamiseksi. Tuuletinjärjestelmää valitessa tulee huomioida tallin rakenne, hevosmäärä ja ulkolämpötila.

Uusien EU-määräysten mukaan tallien tulee olla korkeampia, jotta ilmatilaa olisi enemmän. Tämä vähentää huonon ilmanvaihdon aiheuttamia terveyshaittoja. Kosteuden kerääntyminen tallitiloihin tarjoaa kasvumahdollisuuden homeelle. Lämmön ja kosteuden yhdistelmä rakenteissa lisää homeiden ja sienten kasvualustaa. Suositeltava ilmankosteus tallitiloissa on maksimissaan 60-65%. Hevoset lisäävät kosteutta ilmaan noin 500 grammaa tunnissa hevosta kohden. Ilmanvaihdolla ilmankosteutta saadaan laskettua suositellulle tasolle. Liika kosteus on haitaksi hevosten terveydelle ja ajan kuluessa se vahingoittaa myös tallin rakenteita.

Tallin vaikutus ympäristöön

Keskeisimmät ympäristövaikutukset ovat lantavarastojen ja ulkoaitausten valumat. Valumat saattavat sisältää suuria määriä fosforia, mikä kuormittaa vesistöjä. Lannan ravinteet on mahdollista sitoa kuivikkeisiin, mutta ulkoilualueiden lannat valuvat helposti veden mukana. Ulosteiden kerääminen on tärkeää ravinnepäästöjen pienentämiseksi. Typen ja fosforin erittymistä lantaan voidaan vähentää muuttamalla ruokinnan kivennäis- ja valkuaispitoisuuksia hevosen tarpeiden mukaisesti. Lannan kompostointi parantaa lannoitusarvoa, mutta se lisää myös lannan huuhtoutumista. Lannan suojaaminen sateelta vähentää huuhtoutumista.

EU-asetuksen muutoksen myötä tuotantoeläinten lannanpoltto on sallittua ilman jätteenpolttolupaa. Tähän asti lainsäädäntö ei ole sallinut lannanpolttoa missään EU-maassa. Ainoastaan jättenpolttolaitoksilla on ollut lupa lannanpolttoon. Euroopan unionin asetusmuutos hyväksyttiin 17.01.2017. Asetusmuutos tehtiin Suomen aloitteesta.

Talli on hevosten elinympäristö sekä paikka jossa ihmiset viettävät paljon aikaa. Haiseva talli ei ole kovin kutsuva ympäristö. Haju ei kuitenkaan ole ainoa haitta. Sillä on myös haitallisia vaikutuksia terveyteemme. Hajujen aiheuttajiin kannattaa kiinnittää huomiota niin hevosten kuin ihmistenkin hyvinvoinnin sekä tallin viihtyvyyden kannalta. Hajujen minimoimisen avuksi on olemassa tehokkaita lisäaineita, jotka parantavat kuivikkeen kykyä sitoa kosteutta ja estää ammoniakkikaasuja. Lisäaineiden käyttöä on tutkittu useilla suomalaisilla hevostalleilla erinomaisin tuloksin.

Haluatko oppia lisää optimaalisen kuivikkeen valinnasta? Lataa artikkeli >>