Suomen teollisuuden päästöjen on vähennyttävä edelleen

Teollisuuteen ja kasvavaan liikenteeseen liittyvistä ilmansaasteista syntyy monimutkainen systeemi, jossa eri epäpuhtaudet reagoivat keskenään ilmakehässä aiheuttaen terveys-, ympäristö- ja ilmastovaikutuksia. Ympäristönsuojelu on edistynyt monin tavoin moderneissa teollistuneissa yhteiskunnissa ja päästöjen hallintaan on löytynyt tehokkaampia tapoja. Vesistöjen ja ilman laatu on monin paikoin parantunut oleellisesti muutaman vuosikymmenen takaisesta tilanteesta. Parantamisen varaa on kuitenkin yhä.

Euroopan unionin direktiivit ovat lähentäneet eri maiden lainsäädäntöä toisiinsa, ja päästörajoitusten tavoitetasot asetetaan ensisijaisesti EU-tasolla. Paikallisten viranomaisten tehtäväksi jää tällöin toteuttaa alueensa teollisuuspäästöjen valvonta lupaehtojen kautta. Teollisuuspäästöjen rajat asetetaan mm. teollisuuden päästödirektiivissä (IED).

EU:n päästökattodirektiivi (NEC) asettaa kansallisella tasolla rajat neljälle keskeisimmälle ilmapäästöjen lajille: 

• typen oksidit (NOx)
• rikin oksidit (SOx)
• muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani (NMVOC) ja 
• ammoniakki.
  

Lähde: Euroopan ympäristökeskus (EEA), Air pollution fact sheet 2014, Finland

EEA:n raporttien mukaan Suomen ja Ruotsin energiasektorin ja teollisuuden päästöjen osuus koko maan päästöistä ovat suurimpia tai toiseksi suurimpia seuraavissa päästötyypeissä: 

• NOx (Suomi 65 % / Ruotsi 41 %)
• SO2 (Suomi 94 % / Ruotsi 52 %)
• NMVOC (Suomi 52 %,Ruotsi 24 %)
• pienhiukkaset, PM2,5 (Suomi 74 %, Ruotsi 52 %)
• hiilimonoksidi, CO (Suomi 61 %, Ruotsi 57 %).

Energiasektori ja teollisuus ovat jo pitkään pyrkineet pienentämään varsinkin SOx- ja NOx-päästöjään, mutta suoritus- ja vaatimustasossa on yhä parantamisen varaa. Teollisuuden päästödirektiivi edellyttää varsinkin Suomessa teollisuudelta lähivuosina NOx -päästöjen vähentämistä. 

Lähde: Euroopan ympäristökeskus (EEA), Air pollution fact sheet 2014, Finland

Uusia vaatimuksia energiantuottajille

Uusien tuotantolaitosten päästöjenhallintateknologia valitaan jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi SOx-, hiukkas- ja NOx-päästöille on yleisesti vakiintuneita puhdistusprosesseja, jotka useimmissa tapauksissa toimivat hyvin. Tulevaisuudessa päästörajoja voidaan tiukentaa tai polttoainejakaumat saattavat muuttua päästömääriä muuttaen. On siis tarpeellista investoida uusiin prosesseihin, puhdistuslaitteisiin ja varastosäiliöihin. Kemiallisten ratkaisujen hyödyntämiseen ei ehkä ennestään ole tottumusta. Tällöin asiantuntevasta kemikaalitoimittajasta ja tämän verkostoista voi olla suuri apu.

Yksinkertaisimmillaan kyse voi olla sopivan säiliökoon neuvomisesta, joskus taas toimittajalla on ainoa käsillä olevaan ongelmaan soveltuva ratkaisu. Käyttökustannukset pystytään optimoimaan tehokkailla tuotanto- ja toimitusprosesseilla. Tiivis yhteistyö toimittajan kanssa luo myös edellytykset avoimelle keskustelulle raja-arvoista ja ratkaisuista, joilla ne voidaan alittaa. Investoimalla ympäristöön, tuottaja investoi ihmisten terveyteen ja puhtaaseen luontoon mutta myös omaan tulevaisuuteensa.

Minkälaisia kemiallisia ratkaisuja käytännössä on olemassa teollisuuden päästöjen vähentämiseen?

Algol Chemicals kehittää parhaillaan Kumlassa sijaitsevasta Kvarntorpin tuotantolaitoksestaan ympäristökemikaalien osaamiskeskusta. Kvarntorpista on toimitettu ammoniakkia maatalous- ja teollisuuskäyttöön yli 20 vuotta.

”Algol Chemicals kehittää omien ja päämiestensä tuotteiden sekä oman osaamisensa avulla vahvasti toimintaansa täysimittaiseksi ympäristökemikaalien toimittajaksi energiasektorin ja monien muiden teollisuudenalojen tarpeisiin. Energiantuottajille tämä merkitsee mahdollisuutta saada yhdeltä ja samalta toimittajalta niin pikkukanisteri erikoiskemikaalia kuin säiliöautollinen reagenssia NOx-päästöjen hallintaan. Samalla tarjolla on apua käytännön kysymyksiin näiden kemikaalien käsittelystä tai ongelmien ratkaisusta.” Tällainen toiminta on Algol Chemicalsin liiketoiminnan kehittämispäällikkö Harri Latosen mukaan juuri Algol Chemicalsin ominta alaa.

Kemiallisia ratkaisuja päästöjen vähentämiseen on tarjolla monipuolisesti.”Vedetöntä ammoniakkia käytetään mm. kylmäaineena, lannoitteena ja muiden kemikaalien raaka-aineena. Liuottamalla sitä puhtaaseen veteen saadaan ammoniakkiliuos, jota käytetään yleisimmin reagenssina NOx-päästöjen vähentämiseen tarkoitetuissa SNCR- ja SCR-prosesseissa. Ammoniakkimolekyyli reagoi savukaasun typen oksidien kanssa, jolloin tuloksena on molekyylityppeä ja vettä”, Latonen kertoo.

”Savukaasujen käsittelyyn käytetään myös peruskemikaaleja, kuten natriumhydroksidia (natronlipeää) ja vettä. Pesussa käytetty vesi on puhdistettava ennen kuin se johdetaan pois laitoksesta. Vedestä erotetaan metallit ferrikloridi- ja/tai polyalumiinikloridipohjaisilla saostuskemikaaleilla. Tietyissä tapauksissa ongelmia voivat aiheuttaa raskasmetallit, kuten elohopea, kadmium, kupari, nikkeli, lyijy, tallium tai hopea. Raskasmetallit saattavat olla sitoutuneina kompleksinmuodostajiin, jolloin saostuksessa ei saavuteta viranomaisten edellyttämiä arvoja. Lisäämällä prosessiin erikoiskemikaalia AC-TMT®15 tällaiset raskasmetallikompleksit pystytään rikkomaan, jolloin metallit voidaan poistaa saostamalla. Tarjoammekin puhdistusprosesseihin tarpeen mukaan tapauskohtaisesti teknistä tukea, sopivimman menetelmän löytämiseksi”, Latonen kertoo.