Sorkkaterveys osana lehmien kokonaisvaltaista hyvinvointia
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton mukaan lypsykarjatalous on suurin kotieläinsektori Suomessa. Kesäkuussa 2018 Suomessa oli 5992 maidontuottajaa. Eniten lypsykarjatiloja on Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Suomalaisilla maatiloilla pidetään tyypillisesti lypsylehmiä, lihanautoja ja emolehmiä sekä niiden vasikoita.
Hyvinvoivat ja terveet lehmät voivat elää jopa kaksikymmentä vuotta. Lypsylehmät poistetaan kuitenkin tuotannosta jo keskimäärin viisivuotiaina. Yleisimpiä syitä lehmän poistoon ovat tuotantorasitussairaudet, kuten utaresairaudet, hedelmällisyysongelmat sekä sorkkasairaudet.
Sorkkasairaudet kasvava ongelma maailmalla
Lehmä painaa keskimäärin 550-600 kiloa, joten sen jalat ovat kovalla koetuksella. Rasitus kohdistuu erityisesti lehmän sorkkiin. Sorkkaterveys onkin yksi tärkeimmistä naudan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Huonojalkaiset lehmät tuottavat maitoa huonosti, kun taas hyvinvoivien lehmien maidontuotanto on tehokkaampaa. Lehmän ontuessa on syytä selvittää ontumisen syy mahdollisimman pian. Hoitamaton sorkka saattaa tulehtua ja tartuttaa myös muuta karjaa.
Tarttuvat sorkkasairaudet tunnetaan maailmalla kipuilua ja ontumista aiheuttavina tartuntoina. Näihin lukeutuvat sorkkavälin ihotulehdus, sorkka-alueen ihotulehdus, kantasyöpymä ja sorkkavälin ajotulehdus. Sorkkaterveyden merkitys karjassa on suuri, sillä sorkkasairaudet aiheuttavat lehmille jatkuvaa kipua. Ilman hyvää sorkkahoitoa lehmä kärsii ja sen tuottavuus laskee. Eläinten huonontuneen hyvinvoinnin lisäksi tarttuvat sorkkasairaudet vaikuttavat karjan taloudelliseen kannattavuuteen mm. lisääntyneinä hoitokustannuksina ja heikentyneenä maidontuotantona.
Sorkkasairaudet leviävät helposti karjassa yksilöltä toiselle, eikä niiden esiintymiseen ja leviämiseen vaikuttavia tekijöitä ole vielä kokonaan tunnistettu. Yleisiä altistavia tekijöitä ovat kosteus, likaisuus, korkea ammoniakkipitoisuus, suuri eläinmäärä ja puutteellinen sorkkahoito. Etenkin kosteus mahdollistaa bakteerien lisääntymisen ja aiheuttaa muutoksia sorkka-alueella. Tarttuvat sorkkasairaudet uusiutuvat melko todennäköisesti ja sairaudesta eroon pääseminen voi olla haastavaa. Mikäli tartunta laajenee epidemiaksi on karjan hoitaminen raskasta ja työlästä. Huolellinen sorkkahoito edistää hyvinvointia ja on lisäksi tärkeä osa ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Kun koko karjan sorkkaterveydestä huolehditaan, pidetään samalla myös huolta lehmien kestävyydestä ja taloudellisuudesta.
Sorkkasairauksien hoito ja ennaltaehkäisy
Yleisesti voidaan sanoa, että mikä tahansa toimenpide, joka parantaa eläinten sorkkahygieniaa, vähentää myös riskiä tarttuvien sorkkasairauksien leviämiselle. Lehmien ja hiehojen sorkat tulisi hoitaa säännöllisesti, mielellään kolme kertaa vuodessa. Hyvä rutiini on hoitaa sorkat kuntoon aina ennen poikimista. Sorkkien säännöllinen hoito on tärkeää lehmien hyvinvoinnin, terveyden ja taloudellisuuden kannalta. Lehmän maidontuotanto voi heikentyä ontumisen ja haastavan makuulle menon sekä ylös nousemisen seurauksena.
Sorkkahoidon lisäksi karjan sorkkaterveyttä voi edistää käyttämällä sorkkakylpyjä. Karjassa, jossa tarttuvia sorkkasairauksia esiintyy, sorkkakylpy voi maksaa itsensä takaisin. Sorkkakylvyn tarkoituksena on tuhota bakteereja sorkkien pinnalta ja jo mahdollisesti tulehtuneesta ihosta. Ennaltaehkäisevästi käytetyllä sorkkakylvyllä voidaan parantaa sorkka-alueen hygieniaa ja ehkäistä epidemian syntymistä. Sorkkakylvyssä käytetään tyypillisesti desinfioivia aineita, jolloin kylvyn teho perustuu sorkan, sorkkavälin ja sorkka-alueen ihon toistuvaan desinfektioon. Sorkkakylpyjen hyötynä on, että hoitava aine saadaan helposti annosteltua suoraan eläinten sorkkiin. Sorkkakylvyillä hoidetaan sairaita yksilöitä ja ehkäistään samalla tartunnan leviämistä. Sorkkakylpyyn päädytään usein tilanteissa, joissa suuria eläinmääriä halutaan hoitaa samaan aikaan.
Vahvin tieteellinen näyttö sorkkakylvyn tehosta on saatu kuparisulfaattiliuoksella, jota käytetään yleisesti maailmalla ja Suomessa. Liuosta käytetään noin 5% vahvuisena. Liuos tulee vaihtaa säännöllisesti, sillä likainen liuos laskee sorkkakylvyn tehoa. Liuoksen vaihtoväli määräytyy käytettävän aineen ja altaaseen kulkeutuvan lian määrän perusteella. Kuparisulfaattiliuos suositellaan vaihdettavaksi noin 100-200 lehmän kuljettua sen läpi. Vaihtoväliä voi pidentää huolehtimalla siitä, että sorkat ja sorkka-alueen iho ovat mahdollisimman puhtaat ja sijoittamalla kylpyallas paikkaan, jossa likaantumiselle on vähemmän vaaraa. Sorkkakylpy suositellaan sijoitettavaksi suoraan eläinten kulkureitille. Altaan tulisi olla tarpeeksi pitkä, mieluiten noin 3 metriä, jotta voidaan varmistua riittävästä askelmäärästä hoitavassa aineessa.
Säännöllisten sorkkakylpyjen lisäksi tarttuvia sorkkasairauksia voidaan hoitaa ennaltaehkäisevästi perinteisin toimin, kuten huolehtimalla puhtaudesta ja kuivuudesta. Talvisin on myös mahdollista hyödyntää lumikylpyjä. Kuparisulfaattikylpyjä suositellaan käytettäväksi myös uusia eläimiä siirrettäessä. Tartunnan esiintymisen yhteydessä olisi hyvä minimoida kaikki riskit. Mikäli eläimissä esiintyy tarttuvaa sorkkatautia on hyvä antaa sorkkahoitajan ja eläinlääkärin tarkistaa tilanne.
Sorkkakylvyn tarkoituksena on hoitaa tarttuvia sorkkasairauksia paikallisesti. Kuparisulfaattiliuosta käytetään yleisesti maailmalla ja Suomessa sen tutkitusti parhaan tehon ansiosta. Valikoimastamme löytyy hyvin liukeneva kuparisulfaatti, jota on saatavilla suoraan varastostamme muutaman päivän toimituksella. Asiantunteva palvelumme auttaa sinua kaikessa tarvittavassa.
